Kielitaito maahanmuuttajan voimavarana

Kielitaito maahanmuuttajan voimavarana
Näkökulmia menestyksekkääseen kotoutumiseen ja työllistymiseen

Seminaari 28.-29.4.2010 / OPH

OHJELMA JA LINKITETYT MATERIAALIT

PÄIVI HAGMAN JA MARJA AHOLA KOMMENTOIVAT

Päivi: ”Kannattiko käydä, Marja?”

Marja: ”Kyllä. Puheenvuorot käsittelivät minua askarruttaneita asioita. Sain tukea ja vahvistusta omalle työlleni toisilta työelämän kielen parissa työskenteleviltä. Entä itse?”

Päivi: ”Joo-o. Näkökulmat olivat aika tuoreita ja puheenvuorot olivat kyseenalaistavuudessaan kiinnostavia. Kielitaito nähtiin laajassa merkityksessä.”

Marja: ”Mikä jäi parhaiten mieleen?”

Päivi: ”Esiintyjistä Minna Suni toi tutkimuksen terveisiä. Mietin, että kaikki eivät varmaan ole hänen kanssaan välttämättä samaa mieltä, mutta Minnan argumentit olivat hyvin perusteltuja. Mitä sinä olit mieltä Minnasta?”

Marja: ”Kolmikko Sari Pöyhönen, Minna Suni ja Mirja Tarnanen ovat minunkin suosikkejani. Minusta on hyvä tuoda esille se, että kielitaitoja ja oppimisprosesseja ja tarpeita on erilaisia. Hyvinkin kapealla kielitaidolla voi pärjätä, mutta riippuu yksilöstä, kuinka kattavan kielitaidon hän tarvitsee. Samaa kaikille -ajattelu ei riitä ajassamme.”

Päivi: ”Minulle jäi mieleen myös tuo useissa puheenvuoroissa toistunut pärjäämisen käsite. Kentällä huomaa, että monet työnantajat tyytyvät pärjäävään maahanmuuttajatyöntekijään, eivätkä ajattele sen enempää kielitaidon kehittymistä yms. Se on aika surullista. Monessa tyypissä olisi niin paljon enemmän potentiaalia.”

Marja: ”Sama juttu on nähtävissä työpaikoilla, joissa opetan…ja surullista on myös se, että hyvänä aikana juuri ja juuri pärjäävä on se, joka huonona aikana ensimmäisenä irtisanotaan.”

Päivi: ”Totta.”

Marja: ”Haastavaa ja hauskaa on se, että perinteiset menetelmät eivät enää kanna. Puhuttiin myös paljon siitä, missä konkreettisessa paikassa työelämän kieltä ja kulttuuria opitaan. Minulle jäi erityisesti mieleen erään pääkaupunkiseudun kollegani sanat, kun hän totesi, että työpaikalla ei varsinaisesti voida opettaa mitään, vaan opettaja menee työpaikalle kokonaisuutena ja antaa itsensä kokonaisvaltaisesti ryhmän käyttöön auttaen ja tukien heitä heidän työhönsä liittyvissä asioissa. Opetus muuttuu oppimisen tukemiseksi ja ohjaukseksi. Lohdullista. Moni opettaja kokee työpaikalla epätoivon hetkiä, kun valmista kaavaa ja ennakkotietoa opetettavasta asiasta ei tavallisimmin ole olemassa.”

Päivi: ”Meidän workshopissamme mietittiin, miten saadaan työelämä kiinnostumaan uudenlaisista koulutustuotteista. Monet työpaikat odottavat / toivovat, että löytyisi jokin ihmeresepti, jolla saataisiin nopeita tuloksia työpaikan täsmätarpeisiin. Tehot pitää ottaa irti niin maahanmuuttajatyöntekijästä kuin häntä ohjaavasta henkilöstä. Kielitaidon kehittyminen vaatii kuitenkin aikaa, resursseja ja soveltuvaa ohjausta.”

Marja: ”No, löytyikö resepti?”

Päivi: ”Ei. On kuitenkin työnantajia, joiden todellisuus on tulos tai ulos -ajattelua kehittyneempää, onneksi.”

Marja: ”Nimeä viisi tärkeintä ajatusta, jotka sinulle jäivät seminaarista omaan työyhteisöösi tuotavaksi :-).”

Päivi: ”1. Viestintä on paljon muutakin kuin suomen kielen taito. 2. Arviointia ei voi välineellistää, esimerkiksi nyt B1.1 -keskustelu on osin politisoitunut. 3. Puhutaanko yleiskielitaidosta, työelämän kielitaidosta vaiko työpaikan kielitaidosta? Mikä on riittävää? 4. Tutkintotavoitteisessa ammatillisessa koulutuksessa on kohtuullistamispykälä. Tiedetäänkö tästä esimerkiksi Salpauksessa? 5. Meidän pitäisi päästä enemmän tutustumaan työpaikan todellisiin viestintätilanteisiin. Entä sinulla?”

Marja: ”Aika lailla samoja olisin nostanut, mutta lisäksi ehkä 1. Kielikoulutuksella työpaikalla ei juurikaan voida nostaa kielitaitoa, mutta voidaan antaa välineitä oppia työpaikalla. 2. Niin maahanmuuttajan kuin suomalaisen työntekijänkin kohdalla läpinäkyvyysvaatimus on oleellinen…maahanmuuttaja jää helposti ulkopuolelle (ja putoaa ulos), jos prosesseja ei ole riittävän selkeästi avattu. 3. Suomessakin on useita ristiriitaisia koulukuntia puhuttaessa (työelämän) kielitaidosta. Pedagoginen muutos etenee hitaasti. Ja lisäksi mieleeni jäi pari hyvää kysymystä pohdittavaksi: 4. Missä kieltä ja kulttuuria pitäisi oppia ja opettaa? 5. Miten jo saatuja kokemuksia ja osaamista voitaisiin jakaa keskitetymmin?”

Päivi: ”Nyt lähetään kyllä kotiin. Tässä on ollut yhdelle päivälle riittävästi hyvinvointia.”

Marja: ”Ootko tosissas?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: